Anna luottamus

Kannatko riittämättömyyden tunnetta? Onko itsetuntosi huono?
Ylisuoritatko töissä ja kotona? Pidätkö huolen, että kaikilla on kaikki hyvin?

Yritätkö tarjota lapsille kaikkia sitä mitä sinulla ei ollut lapsuudessa? Arvostavatko he sitä? Eivät, koska eivät tiedä minkälainen lapsuutesi oli. Ja hyvä etteivät tiedäkään.

Huolehditko kaikki kotiasiat? Arvostaako miehesi sitä? Ei, koska ei muusta tiedäkään.

Yritätkö olla avuksi vanhemmillesi, jotka ovat kärttyisiä ja haukkuvat lapsiasi laiskoiksi. Arvostavatko he apuasi? Eivät, koska apu on heille itsestäänselvyys. Vanhempasi eivät vaan muista että he eivät koskaan tarjonneet apua sinulle.

Töissä yrität olla paras, arvostettu, hyvä työntekijä. Mutta eihän työnantajalle mikään riitä. Et ole enää nuori ja kaunis. Sanot välillä liiankin suoraan asiat, et mielistele esimiehiä, et pelaa valtapeliä. Ja siksi on vaara että sinut pelataan ulos…

Sinä olet vanhusten ja nuorison välissä. Olet kodin ja työpaikan välissä. Olet puristuksessa. Et tiedä miten pääset tilanteesta pois. Järki sanoo monta järkevää asiaa – arvosta itseäsi …- mutta kun se ei toimi.

Olet henkisesti lopussa.

Jos tunnistat itsesi niin meitä on kaksi.

Jos et, niin älä kommentoi mitään ikävää, emme pysty ottamaan sitä vastaan. Yksikin sivallus voi katkaista henkisen selkärankamme.